Espoon Hanasaaressa järjestettiin 22.-24.3.2018 kolmas ja samalla viimeinen kansainvälinen Nordic Urban Laboratory -konferenssi. Tapahtuma toi yhteen n. 200 kulttuurilähtöisestä suunnittelusta kiinnostunutta eri alan asiantuntijaa ja toimijaa. Cultural Planning Finland osallistui tapahtumaan, ja meitä pyydettiin laatimaan raportti mielestämme tärkeimmistä esiin nousseista pointeista. Tapahtuman aikana raportoimme myös Twitterissä ja Instagramissa tunnisteilla #nul2018 ja #culturalplanningfinland.
Legendaarinen Charles Landry päätti konferenssin keynote-esityksellään. Koko seminaarin kiteyttävänä viestinä voisi sanoa: On siirryttävä kohti ’ei, koska’ -kulttuurista kohti ’kyllä, jos’ ajattelua.
Kokosimme konferenssin annista 10 mielestämme osuvinta ajatusta yhdistyksen toiminnan suunnitteluun.
1. Keskustelu ei saa olla liian teoreettista
Jotta cultural planning koetaan helposti lähestyttäväksi toimintatavaksi, tulee siitä viestiä selkeästi. Poliitikkojen ja kuntajohtajien on otettava ajatus omakseen, ja se edellyyttää, että tuotamme ja välitämme selkeää ja riittävän yksinkertaista tietoa päätöksenteon tueksi. Kirjoitamme siksi tämänkin ”raportin” nyt suomeksi suomalaiseen toimintaympäristöön.
Toisaalta, jotta menetelmän hyödyt voidaan todistaa, tarvitaan myös kriittistä, tieteellistä tarkastelua sekä nykyjärjestelmän että cultural planningin osalta. Tarvitaan lisää suomalaisia esimerkkejä, missä paikan kehittämisprosessi pohjautuu kulttuuristen voimavarojen hyödyntämiselle. Cultural planningia tai mitä tahansa muitakin ihmislähtöisiä suunnittelutapoja tulisi hyödyntää yleisesti – ei vain silloin, kun ollaan korjaamassa ongelmia.
2. ”I don’t care what you call it!”
Cultural Planning -termi ymmärretään monella eri tavalla. Suomalaisessa kontekstissa taide ja kulttuuri saa kumman usein yhtäsuuruusmerkin väliinsä. Kuitenkin kulttuuri – miten me sen näemme – on tapamme elää, mitä olemme, mistä tulemme ja sitä kautta myös näyttää polkua sinne minne olemme menossa. Taide on tapa ilmentää kulttuuria.
Perjantain paneelikeskustelu käsitteli Cultural Planningin käytettävyyttä strategisena välineenä Suomalaisessa kontekstissa. Keskustelusta ilmeni tarve kaikelle sille, mitä cultural planningilla on tarjota niin menetelmänä, prosessina kuin yleisenä lähestymistapana asioihin. Käsitteen nimellä ei tulisi olla merkitystä vaan sillä, mitä tehdään ja miten toimitaan.
Yhteinen ymmärrys kuitenkin edellyttää yhteisiä termejä. Siksi cultural planning pitää suomentaa, ja se sisältää sekä kulttuurin että suunnittelun käsitteiden uudelleenmäärittelyn. Kulttuurisuunnittelun sijaan tulisi ehkä puhua kulttuurilähtöisestä suunnittelusta, mihin Charles Landrykin viittasi huikealla lauantain luennollaan.
Lia Ghilardi kiteytti käsitteet kutakuinkin näin: kulttuuri on se, miten elämme, suunnittelu on sitä, että etsimme keinoja tehdä asioita, joilla visioita toteutetaan.
Perjantain 23.3. panelistit.
3. Yhteistyö ja dialoginen vuorovaikutus
Jaetaan oma tieto ja osaaminen. Yhdessä meillä on moniosaamista. Hyväksytään erilaiset näkemykset. Hyväksytään erilaiset tulkinnat. Erilaisia tulkintoja menetelmästä on ja tulee olemaan rippuen paikasta ja paikallisesta kulttuurista sekä ihmisistä, jotka ovat aiheen äärellä. Otetaan vastaan kaupunkiaktivismi voimavarana.
Yhteistyöllä saavutetaan enemmän. Muistojen kartoitukseen liittyvä työpaja ”Digital Memory Mapping” toteutettiin kolmen erilaisen asiantuntijan yhteistyöllä. Kuvassa Pilvi Nummi, Maarit Kahila (Mapita Oy) ja Eveliina Harsia.
4. Tarvitaan työkalupakki
Tarve rittävän selkeälle ja helposti lähetyttävälle menetelmäkokoelmalle – cultural planning toolkitille – tuli esille useassa keskustelussa. Kanadalaiset ovat laatineet oman verkostonsa avulla työkalupakin kulttuurilähtöiseen suunnitteluun. Tämä on hyvä pohja vastaavan menetelmäkokoelman laatimiselle suomalaiseen tarpeeseen. Koska cultural planningin vahvuus on luovien, joskus myös rinnakkaisten prosessien kirjo, haluamme jättää prosessin avoimeksi. Menetelmät voivat vaihdella prosessin aikana ja tulokset saavat muotonsa matkan varrella.
Sarah Douglas-Murray esitteli kanadalaista cultural planning työkalupakkia.
5. Tulosten esittäminen
Jotta päätös ryhtyä kulttuurisuunnitteluun on perusteltavissa, tulee olla evidenssiä sen toimivuudesta. Hyvät tulokset pitää koota ja tehdä vaikeat perustelut ymmärrettäväksi. Erinomaisia tuloksia tästä mm. Kanadan Creative Networkilla!
6. Jatkuvuus ja kestävä polku
Suomessa rakastetaan strategioiden laatimista. Pitkäjänteisen toteuttamisen ja jalkauttamisen kanssa onkin sitten toisin. Lia Ghilardi kysyi osuvan kysymyksen: eikö Helsinki ollut 20 vuotta sitten ensimmäinen virallinen ”Creative City” – miksi nyt keksitään pyörää uudelleen? Sen sijaan, että tavoittelemme aina uutta titteliä olla maailman paras jossakin, pitäisikö myös keskittyä olemaan jotakin ja vaalimaan niitä ominaisuuksia, mitä meillä on ja ovat vahvuuksiamme? Voimmeko toimia olemassa olevien vahvuuksien äänenkannattajina?
Lia Ghilardi.
7. Roolit muuttuvat
Kunnissa roolit tulisi määrittää uudelleen. Kulttuurilähtöinen kaupunkikehittäminen tulisi olla kunnan strategisella tasolla läpileikkaava taso, joka suodattaa tehtävät mm. kaavoitukseen. Kuntatoimijat, kuten kaavoittajat tai kaupunkisuunnittelijat, ovat tulevaisuudessa ennemminkin fasilitaattoreita, joiden tulisi edistää hyvää elämää.
Osallistumisen valtasuhteet muuttuvat kaupunkilaisten aktivoituessa. Vuorovaikutustilanteet (esimerkiksi some-keskustelut, keskustelutilaisuudet, varjosuunnitelmat,…) ovat yhä useammin kaupunkiaktivistien tai muiden paikallisten toimijoiden järjestämiä, ja suunnittelija on silloin itsekin osallistuja ja osallinen. On tunnustettava myös suunnittelijan on omat arvot ja identiteetti, jotka vaikuttavat suunnitteluun. Kulttuurilähtöisyyden merkitys tulisi tunnistaa muutenkin kuin taiteen tai kulttuuripalveluiden kautta. Kulttuuri on kaikessa, mitä teemme.
Kaupunkiaktivismi haastaa kaupunkisuunnittelun. Miten näihin haasteisiin vastataan? Vai voidaanko ne nähdä mahdollisuuksina? Pasi Mäenpää ja Maija Faehnle.
8. Open Source -ajattelu
Mitä tarkoittaisi open source -ajattelun soveltaminen kaupunkisuunnittelussa ja -kehittämisessä? Otetaan selvää siitä. Cultural Planning Finland toimii avoimesti, tuottaa avoimia sisältöjä ja edistää avoimen datan hyödyntämistä.
9. Working for setting ”a new normal”
Suomessa on nähtävissä kuilu kaupunkikehitämisen ja suunnittelujärjestemän välillä. Nyt on menossa maankäyttö- ja rakennuslain sekä suunnittelujärjestelmän uudistusprosessi.
(Vaikka tässä konferenssissa ei ole tästä ajankohtaisesta aiheesta puhuttu…). Nyt on oikea aika puhua ja pitää ihmislähtöinen suunnittelu esillä, jos Cultural Planningin holistinen lähestymistapa halutaan vaikuttamaan myös Trevor Davisin esittämän diagrammin vasempaan alakulmaan – kovan infrastruuktuurin ja maankäytön suunnitteluun.
Miten pystymme viemään kulttuurilähtöisyyden myös vasempaan alakulmaan, osaksi suomalaista suunnittelujärjestelmää? Kaavio: Trevor Davies.
10. Ja viimeiseksi:
Tarvitsemme n. 10 uutta cultural planning projektia, jotta voimme päihittää ruotsalaiset!
Cultural Planning Finlandin ensimmäinen vuosikokous järjesteään 9.4. Jatkamme silloin tästä toiminnan suunnittelua. Tervetuloa mukaan!